Anestesiaa
Thursday, 01 April 2010 19:07
Näin se viikko vierähti anestesiassa ja jos kahta ensimmäistä päivää ei lasketa, niin johan se alkoi olla huomattavasti kiintoisampaa. Samalla myös potilaan kohtelu oli mielestäi huomattavasti inhimillisempää ja jopa erinomaista kahden muun tiimin osalta.
Monitori, jota tuolla anestesiassa seurataan tarkasti (kuten myös heräämössä) on oheisen kuvan tapainen. Kun tälläinen teknoleluintoilija olen, niin pakkohan sitä oli käydä vähän tarkemmin läpi ja tutustua asetuksiin.
Itse anestesialaite, jolla säädetään noita kaasuja ja hengitystä, onkin sitten vähän kolhompi, mutta siitäkin löytyy mukava määrä erilaisia kivoja säätöjä, vipuja ja vipstaakeja, joita tosin en kamalasti uskaltanut kosketella, kun olisin onnistunut täyttämään koko salin sevofluraanilla tai desfluraanilla tai ilokaasulla.
Ensiviikko meneekin sitten joko a) instrumenteissä tai b) heräämössä. Tuo instrumenttipuoli kammoksuttaa minua jo nyt, koska siinä steriiliys on kaiken a ja o. Jo se, miten vaikeata on avata pakkaus steriilisti oli aivan järkyttävän vaikeaa ja nyt pitäisi sitten pitää itsensä, kaapunsa, hanskat ja instrumentit steriilinä.
Last Updated (Saturday, 17 April 2010 04:22)
3. HarjoitteluTuesday, 23 March 2010 20:21
3. harjoittelun toinen päivä takana ja tässäpä lyhyt katsaus. 1. päivä oli jokseenkin masentavan tylsän oloinen. Ei todellakaan mitään Nurmijärven tk 1:n tapaista 'avoimin sylin' vastaanottoa, vaan samaa tasoa kuin 1. harjoittelussa. Vaikka olo olikin varsin ulkopuolinen, ei sentään tullut sellaista fiilistä, että minua katsottiin nenänvartta pitkin. Pakko sanoa, että hiukan alkoi masentamaan tuo täydellisen erilainen maailma, jossa vastassa on 1001 erilaista leikkauspöydän osaa, jatketta, hilavitkutinta ja säädintä. Sitten varasto. Tässä vaiheessa meinasin heittää hanskat tiskiin. Tiesin toki, että kirurgien käyttämie instrumenttejä on jos jonkin näköistä ja kokoista, mutta jotenkin sen paljouden näkeminen sai pienen epätoivon aallon sisuksiin. Ensimmäinen päivä oli vähän tylsähkö, mutta leikkauksien seuraaminen oli erinomaisen mielenkiintoista ja kateeksi kävi instrumenttihoitajaa, joka pääsi ihan first hand avustamaan kirurgia työssään. 2. Päivä oli jo sitten parempi. Minulle uskallettiin jopa puhua (muutkin kuin oma ohjaajani). Vapisevin käsin sain jopa tarjoiltua instrumenttihoitajalle tavaroita steriilisti, vaikka kädet vapisivat kuin haavanlehti. Saapas nähdä mitä viiden viikon harjoittelusta jää käteen näin jumalattoman monimutkaisen ja laiteorientoituneen paikan jälkeen. Potenttiaalia leikkurista kyllä löytyy minunlaiselleni temppuorientoituneelle henkilölle, mutta riippuu paljon siitä, kuinka nopeasti pystyn omaksumaan ja oppimaan työtavat ja laitteet.
|
