Instrumenttisulkeiset
Toinen päivä takana instrumenteissä ja tämä viikko pelastaa kyllä koko harjoittelun. Huomattavasti kiintoisampaa kun lähes kokoajan saa tehdä jotain. No, minun taidoillani tekeminen rajoittuu lähinnä instrumenttien ojenteluun ja niiden kiinni pitämiseen, sekä langan katkaisuun (joka osoittautui yllättävän haasteelliseksi).
Vaikka aluksi olinkin paniikissa siitä, miten kirurgit suhtautuvat opiskelijaan, joka on uhka steriilille ympärisölle, hidaste kirurgin työskentelylle ja muutenkin epävarma tekijä, ovat toisaiseksi kaikki kirurgit kohdelleet minua opiskelijaa varsin hienosti ja kun ei ohjaajan neuvot/opit mene perille, niin sitten on kirurgi näyttänyt kädestä pitäen, miten jokin instrumentti annetaan ja miten sitä pidetään kiinni.
Huominen meneekin sitten välinehuoltoon tutustuessa. Hiukan kyllä harmittaa, kun instrumentointivuorosta viedään yksi päivä. Tämän välinehuollon olisi ihan hyvin voinut hoitaa esim. heräämövuoroviikon aikana.
Heräämössä nukuksissaEi voi sanoa muuta kuin että huh-huh. Onneksi takana oli lyhyt viikko, mutta nekin neljä päivää tuolla harjoittelussa olivat TUSKAA. Vuorossa oli Heräämön toimintaan tutustuminen ja voi yumalauta mä olin jo heittäytymässä spinaalineulaan kun siellä ei oikeasti tapahdu yhtään mitään n. klo 8-10. Sitten sinne alkaa tipahdella potilaita n. tunnin välein. No ok, tehdäänhän sielä spinaali/epiduraalipuudutukset ilman leikkausta, mutta ei se ihan riitä minulle. Se, missä osastolla tehdään oikeasti töitä n. 90% ajasta, leikkurissa se on lähempänä 50-60%. Aika kului niin jumalattoman hitaasti, että olisin mielummin istunut koulussa erään nimeltämainitsemattoman opettajan tunneilla. Ensiviikko meneekin sitten instrumenteissä, joten taitaa olla viimeinen mahdollisuus leikkausosaston näyttää kyntensä ja saada minut edes hiukan innostumaan moisesta lusmuilusta. |






