Näin päättyi onnellisesti 5 vko:n harjoittelujakso Porvoon sairaalan kirurgisella osastolla. Se mistä tuossa harjoittelussa oli eniten hyötyä tulevaa ajatellen, että nyt osaan aika varmasti rakentaa steriilin pöydän ja yleensäkin kykenen toimimaan aseptisesti erilaisissa lääkärin suorittamissa toimenpiteissä.
Koska harjoittelupaikka oli niin täysin erilainen kuin osastotyöskentely, oli minulla pieniä vaikeuksia löytää sitä punaista lankaa. Negatiivisin asia oli ehdottomasti se (joka on tosin omassa päässä), etten pidä siitä, kun minä en osaa/voi olla hyödyksi. Vaikka loppuarvioinnissa sekä opettaja että ohjaaja sanoivatkin, että minulla on oikeus olla opiskelija eikä työntekijä, on mun vaan vaikea hyväksyä sitä. Tuntuu vaan tosi tyhmältä olla painolastina.
Palaute oli positiivista, paitsi heräämötyöskentelyn osalta, minkä ymmärrän täysin. Motivaatio moiseen oli vähän hukassa, kun heräämövuoroillani ei ollut pahemmin vauhtia.
Seuraavaksi olisi vuorossa 5 viikon harjoittelu psykapuolella, joka on erikoistunut ADHD lapsiin. Osastolla on n. 6 pientä potilasta ja jokaiselle potilaalle on pyritty saamaan oma hoitaja. Eli hiukan tutumpaa työskentelyä minulle, koska kyseessä on osasto, mutta täysin tuntematon tilanne, koska en ole koskaan hoitanut lapsia, saati ADHD lapsia.
Kuitenkin odotukset ko. harjoittelusta on korkeammalla kuin leikkurin osalta, kun siinä on se potilaskontakti jota jäin leikkurista kaipaamaan.
Kävin tutustumassa paikkaan reilu viikko sitten, mutta ajankohta oli sen verran myöhäinen, ettei paikalla ollut kuin tuleva ohjaajani. Ensimmäinen kokemus ohjaajastani oli pelkästään positiivinen, joten odotan innolla maanantaina alkavaa harjoittelua... toivottavasti ne naperot ei syö mua elävältä 
Thursday, 03 June 2010 19:08
Kaksi työpäivää takana ja vaikka paikka, että tehtävät onkin ennestään tuttuja, on hiukan eksynyt olo. Kuitenkin on vierähtänyt n. 12 viikkoa edellisestä perushoidollisesta hommasta.