Evolutions

Eipä ole taas pitkään aikaan jaksanut/viitsinyt/kerinnyt mitään tänne laittaa. Kaikki energia on mennyt tässä uudessa työharjoittelupaikassa, eikä aivoista ole löytynyt sen vertaa ylimääräistä energiaa, että saisi sormet heilumaan näppäimistöllä vielä työpäivän päätyttyä.

Vaikken koskaan ole edes harkinnut uraa psykiatrian alalta, on pakko tunnustaa ja tunnistaa omat fiilikset näin neljännen viikon alkuun. Vaikka välillä onkin aika tylsää tehdä potilaan kanssa samoja asioita koko päivä, on joukkoon mahtunut myös muutaman muun lapsipotilaan hoitoa. Näiden ansiosta olen alkanut pikkuhiljalleen ymmärtää sen monimuotoisuuden, joita lapset ongelmineen ilmentää.

Jäljellä on vielä 1½ viikkoa ja sitten alkaakin kesätyöt ja paluu sille lääketieteen alalle, jonka oletan olevan omaani, eli somaattiselle puolelle. Vaikka tämä psykapuoli onkin varsin kiintoisaa, haastavaa ja opettavaista, on vaan jotenkin sellainen tunne, ettei tämä ole oikeaa sairaan hoitamista. Jos kuvioissa ei ole kanyylia, tippaletkuja, haavoja, sisätauteja ja lääkkeiden kanssa leikkimistä, jää minulle aika vahvana tunne siitä, että jotain puuttuupi.